Vertailutesti: Edulliset Levysoittimet

Transcript

V E R TA I L U TESTI: EDULLISET LEVYSOITTIMET n Arviointi ja teksti: Heikki Sihvonen ja Riku Hakala ■ Loppuarviot: Teppo Hirvikunnas ■ Kuvat: Riku Hakala ja Mauri Eronen Ensimmäistä 22 HIFIMAAILMA 8/2011 Lenco ja Ion tallentavat musiikin suoraan USBmuistitikulle tai SD-muistikortille. Soittimet toimivat myös MP3-soittimina edellä mainituilta tallennusmedioilta. Yleensä ensimmäiseksi soittimeksi valitaan jokin hieman edullisempi malli. Otimme testiin joukon kohtuuhintaisia levysoittimia, aina reilun sadan euron markettisoittimesta 400 euroa maksavaan merkkisoittimeen. Sonyn neulapaino on lähes 3,8 grammaa, mikä pidemmän päälle kuluttaa niin levyjä kuin äänirasian naulaakin. Sonyn äänivarren laskumekanismi toimii liian äkkinäisesti. Neula pitää laskea levyn pinnalle mahdollisimman pehmeästi. Myös Lencossa on turhan suuri neulapaino. Sen neulaa ei pysty edes vaihtamaan uuteen, vaan koko soitin menee vaihtoon. Lencoa ei voi suositella kenellekään. vinyylis itinta etsimässä Y llättävän monelle, jopa hifiharrastajalle, levysoitin ja mustat vinyylikiekot ovat jokseenkin vieraita. Nuorempi sukupolvi on saattanut löytää vanhempiensa vintille tai kellariin varastoimansa vinyylilevykokoelman ja sen useat mielenkiintoiset nimet. Niitä pitää päästä tietenkin kuuntelemaan. Siihen tarvitaan levysoitin, joka voi olla ainakin aluksi edullisempi. LP-soitin, vinyylisoitin, levari, levysoitin. Monta nimeä, jotka kaikki tarkoittavat samaa: muovista (vinyylistä) puristettujen kiekkojen mekaanisella periaatteella toimivaa toistolaitetta. Vinyylisoittimen historia on pitkä, lähes 120 vuotta. Digitaalitekniikka ja cd-levyt syrjäyttivät vinyylit 1980-luvusta alkaen lähes kokonaan, mutta nyt ne ovat jälleen muodissa. Useat levy-yhtiöt ovat jopa alkaneet julkaista uudelleen vanhoja tallenteita vinyyleinä. Ja uusiakin. Levysoittimen valinta LP-toistoon tutustuminen alkaa yleensä melko vaatimattomalla soittimella ja levymäärällä, ellei peritty levykokoelma ole huomattava. Jos aloittamiseen sopivaa laitetta edullisessa hintaluokassa kysyy netin keskustelufoorumeilla, vinkkeinä saa usein kalliimpia soittimia. Pidempään aiheen piirissä touhunneet ovat huomanneet, että mekaanisen musiikintoiston kohdalla hienoa ääntä saa lähinnä hyvin tehdyllä hienomekaniikalla. Hintaluokasta riippumatta ennen ostopäätöstä kannattaa miettiä muutamia seikkoja. Jos tarkoituksena on soittaa juhannuksena Mattia ja Teppoa, vaatimattomampikin sorvi riittää. Mikäli haluaa kuunnella LP-levyjä useampaan kertaan niistä nauttien, ihan mitä tahansa pyöritintä ei kannata ostaa. Ensimmäiseksi soittimeksi kannattaa katsoa helppokäyttöisempi malli ja jättää eksoottisemmat äänivarsiratkaisut tulevaisuuden hankintalistalle. HIFIMAAILMA 8/2011 23 V E R TA I L U TESTI: EDULLISET LEVYSOITTIMET Pro-Jectin käyttöönotto ja äänivarren säädöt vaativat tarkkuutta ja jonkin verran myös kokemusta. Jos nykyisessä vahvistimessa ei ole levysoittimelle erikseen tarkoitettua liitäntää (Phono), tarvitaan tällöin erillinen niin sanottu RIAA-esivahvistin tai soitin, jossa sellainen on sisäänrakennettuna. Tämä kannattaa pitää mielessä budjetin määrittelyssä. Pohdittavaksi tulee myös soittimen automaatioaste. Täysautomaattisella levyn soitto alkaa nappia painamalla, puoliautomaattinen palauttaa äänivarren lepoasentoon levypuolen soitua loppuun, ja täysin manuaalinen vaatii toimenpiteitä alussa ja lopussa. Myös soitettavien levyjen nopeus kannattaa huomioida. Mikäli levylautasella pyörii sekä 33 että 45 kierrosnopeuden levyjä, nopeudenvaihdon on hyvä olla helppoa. Kannattaa myös miettiä soittimen säädettävyyttä ja päivitysmahdollisuuksia. Voiko äänirasiaa vaihtaa? Onko äänivarren korkeus säädettävissä erilaisia rasioita varten? Riittävätkö vastapainojen säädöt? Tulisiko rasiakelkan olla irrotettava, jos soittelen vuoronperään monoja stereolevyjä? Ja jos vinyylikärpänen puree kunnolla, onko seuraava askel uusi soitin vai voiko soittimen äänirasiaa, äänivartta, moottoria, runkoa tai levylautasta päivittää? Monenlaiseen tarpeeseen Tässä testissä tarkastelimme soittimia hieman sormien välistä, ikään kuin vasta-alkajan silmin, koska soittimet ovat niin hinnaltaan kuin ominaisuuksiltaan yleisiä ensisoittimia. Soittimet on yleensä helppo saattaa käyttökuntoon. Tyypillisiä kokoamistehtäviä ovat levylautasen ja hihnan asennus, äänivarren tasapainotus, neulapainon ja sivuttaisvedonpoiston (antiskaten) säätö. Nämä ovat yksinkertaisia toimia. Käyttöohjeet auttavat, mikäli sellaiset ovat saatavana. 24 HIFIMAAILMA 8/2011 Thorensin äänirasialle on normaali ns. ½-tuuman kiinnitys, mikä mahdollistaa rasian vaihdon, mutta jostain syystä Thorensissa ei voi säätää neulapainoa eikä sivuttaisvedon poistoa. Tämä rajoittaa rasiaan vaihtoa parempaan. Yhteenveto Neulapainon ja ns. sivuttaisvedon poiston (antiskating) säädöt mahdollistavat erilaisten rasioiden käytön (tietenkin vain, jos rasia on vaihdettavissa) soittimessa. Kuvassa Denonin säädöt. Helpoimmissa tapauksissa riittää, että asettaa levylautasen päälle kumimaton, vapauttaa äänivarren ja kytkee soittimen vahvistimeen. Kaikissa soittimissa, paitsi Thorensissa on sisäänrakennettu RIAA-esivahvistin, joten ne voidaan kytkeä mihin vahvistimeen tahansa. Joissain soittimissa, esimerkiksi Sonyssa, on mahdollisuus ohittaa laitteen oma RIAAesivahvistin siltä varalta, että omassa vahvistimessa on phono-liitäntä. Oletuksena sisäinen esivahvistin oli kaikissa laitteissa päällä. Huomiota kiinnitti myös se, että edullisessa hintaluokassa soittimet oli varustettu vinyylilevyjen digitointia varten. Niinpä niiden mukana seuraa erilaisia ohjelmistoja digitointiin. Edullisimpia halpasoittimia voidaan käyttää jopa MP3-soittimina! Käyttöohjeidensa perusteella tuotteet voidaan jakaa kahteen sarjaan. Toisissa käyttäjää opastettiin laitteen säätöön LP-toiston laadun maksimoimiseksi, toisissa keskityttiin enemmän digitointiominaisuuden käyttöön unohtaen levyjen soitto liki täysin.  n Testi ei juuri yllättänyt. Kuten odotettua, laatu on lähes suoraan verrannollinen tuotteen hintaan. Jonkinlaisena poikkeuksena ehkä Ion Profile Flash, joka ei ollut ihan niin huono kuin olisi voinut olettaa. Sen äänenlaatu on aloittelijan soittimeksi kohtuullinen, ja siinä on runsaasti erilaisia ominaisuuksia. Lisäksi sen olemus on kohderyhmää ajatellen katuuskottava. Pelkistetyn, helppokäyttöisen ja edullisen Sonyn äänenlaatu oli myös kohtuullinen, mutta soitinta ei voi suuren neulapainon vuoksi aivan varauksetta suositella. Peruskäyttöön ja harvakseltaan käytettäväksi Sony soveltuu tietyin varauksin. Lencoa taas ei voi suositella kenellekään. Testin kalliimpi hintaryhmä erottui edukseen. Kolmen kärki eli Denon DP300FSP, Thorens TD-158 ja Pro-Ject Essential USB ovat laadukkaita soittimia. Suurimmat erot niiden välillä ovat käyttömukavuudessa ja käyttöominaisuuksissa: Thorens on täysautomaatti ja ProJect kokonaan käsikäyttöinen. Thorens on helpompi ottaa käyttöön, mutta ProJectiin saa laajemman rasiavalikoiman, ja siinä on paremmat säädöt. Pro-Jectilla voi tallentaa suoraan tietokoneelle, ja siinä on sisäänrakennettu RIAA-esiaste. Thorens TD-158 hyvä valinta silloin, jos vahvistimessa on sisäänrakennettu RIAAesiaste, ja USB-liitännälle ei ole käyttöä. Myös Denon tarjoaa ensisoittimeksi asiallisesti toimivan ja hyvin soivan laitteen; ehkä hieman tummasävyisen. Se on helppokäyttöinen ja tyylikäs, vaikka onkin hieman muovisen oloinen. Soitin käytettynä? Käytettyjä levysoittimia on kaupan yllättävän runsaasti. Käytetty voikin olla uutta halpasoitinta huomattavasti parempi valinta. Mikäli sen ostaa asiantuntevasta liikkeestä tai laitepäivitystä tekevältä harrastajalta, laitteen toimintakunnosta ja oikeista säädöistä voi olla kohtuullisen varma. Jos laite tulee eteen kirpputorilla, sitä on tutkittava kriittisin silmin. Ensin on tehtävä silmämääräinen arvio: näyttääkö tuote halvalta muovilaatikolta, muistuttaako äänivarsi jäätelötikkua, puuttuuko laitteesta osia? Onko laite siistissä kunnossa? Onko soitin kevyt vai raskas? Liikkuuko äänivarsi kevyesti, pyöriikö levylautanen tasaisesti. Jos mahdollista, laite olisi hyvä kytkeä virtoihin ja tarkistaa, että se lähtee käyntiin, levylautanen pyörii yhä tasaisesti ja mahdollinen äänivarren automatiikka toimii. Puoliautomaateissa automatiikan epäkunto ei ole ongelma, koska laite on käytettävissä myös käsin. Täysautomaattinen soitin ei välttämättä toimi manuaalisesti. Mitä enemmän laitteessa on automatiikkaa, sitä hankalampaa sen korjaaminen on. Vanhoissakin soittimissa on erittäin laadukkaita toteutuksia, joten valikoimaan perehtynyt tietää, millaisen soittimen varalta kannattaa silmänsä pitää auki. Äänirasia ja erityisesti sen neula ovat kulutustavaraa. Käytettyihin soittimiin on syytä vaihtaa aina uusi neula. Useimpiin rasioihin on edelleen saatavana vaihtoneuloja. Vaihtoneuloja useimpiin vanhoihin rasioihin löytyy esimerkiksi täältä: www.kojekulma.fi. Otimme kokeiltavaksi käytettyjä hifituotteita myyvästä Helsinkiläisestä Classic Audiosta Dualin mallin CS-503. Sen hintapyyntö on 200 euroa. Mallia on myyty 70-luvun lopulla ja vielä 80-luvullakin paljon. Kyseessä on puoliautomaattinen soitin ja iästä huolimatta automatiikkaa toimi. Perussäätöjen eli neulapainon ja sivuttaisvedon lisäksi laitteesta löytyy myös pyörintänopeuden hienosäätö. Äänivarren nostovivun jouheva toiminta ansaitsee Dualissa erityiskiitoksen. Soitin oli hieman nuhruisessa kunnossa. Kannen saranat suorastaan huusivat paria tippaa öljyä. Vetohihna oli jo sen verran ajan saatossa venynyt, että 45 kierroksen nopeudella hihna alkoi luistaa. Laitteen hintaan soisi sisältyvän jonkinlaisen perushuollon. Tämän ei kannata antaa hämätä, sillä maineikkaiden valmistajien iäkkäämpiinkin laitteisiin saa varaosia edelleen helposti. Tähän soittimeen hihna näyttää maksavan noin 10 euroa postikuluineen. Äänirasian käyttötunneista ei ole tietoa, mutta neula vaikutti toimintakykyiseltä, joskin puhdistusta kaipaavalta sekin. Käytettyä soitinta voi periaatteessa suositella miltei kenelle vaan. Ainakin tee-se-itse-henkinen harrastaja tai muuten vaan retrotyylistä soitinta hakeva saa siitä hyvän pelin. Käytetyissä soittimissa ei pääsääntöisesti ole sisäänrakennettua RIAA-esivahvistinta, joten vahvistimessa on oltava phono-sisääntulo, tai toinen vaihtoehto on hankkia erillinen RIAAesivahvistin. Ominaisuudet Denon DP300FSP ION Profile Flash Lenco L-71 Pro-Ject Essential USB Sony PS-LX300 Thorens TD-158 (+ Thorens M001) Pyöritin: Levylautanen alumiini muovi muovi mdf alumiini alumiini Vetotapa hihna hihna hihna hihna hihna hihna Automatiikka täys puoli puoli manuaali täys täys 33 / 45 33 / 45 33 / 45 33 / 45 33 / 45 33 / 45 Nopeudet Hienosäätö ei ei ei ei ei ei ±0.10% ei ilm. ei ilm. ±0,25 % ±0,25 % ± 0,10 % Neulapaino säädettävissä kiinteä (2,75g) kiinteä (3,44g) säädettävissä kiinteä (3.79g) kiinteä (1.63g) Antiskating kyllä ei ei kyllä ei ei DN251S Nopeuden tarkkuus: Äänivarren säädöt: Äänirasia: Malli ei ilm. ei ilm. ei ilm. Ortofon 2M Blue ei ilm. Äänirasian tyyppi MM MM MM MM MM MM Rasia vaihdettavissa kyllä ei ei kyllä ei kyllä Neula vaihdettavissa kyllä kyllä ei kyllä kyllä kyllä Sis. rak. RIAA-esivahvistin kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä ei RIAA ohitettavissa kyllä ei ei ei kyllä Muuta USB-liitäntä ei kyllä kyllä kyllä kyllä MP3-suoratallennus/-toisto (usb/sd-kortti), 3,5mm AUX-sisääntulo MP3-suoratallennus/toisto (usb/sd-kortti) Suoratallennus tietokoneelle Suoratallennus tietokoneelle ei Käyttöohje suomeksi kyllä kyllä ei kyllä kyllä ei kiinteät johdot kyllä kyllä kyllä ei kyllä kyllä Massa Mitat syvyys x leveys x korkeus (sis. pölykansi) 5,5kg 4,2kg 3,8kg 3,9kg 4,0kg 4,5kg 381 x 434 x 122mm 340 x 420 x 105mm 345 x 412 x 118mm 335 x 415 x 112 mm 360 x 420 x 95mm 360 x 440 x 120mm HIFIMAAILMA 8/2011 25 V E R TA I L U TESTI: EDULLISET LEVYSOITTIMET HIFI maailma ★ ★ ★ ★ ★ TESTIVOITTAJA Pro-Ject Essential USB Denon DP300FSP Thorens TD-158 (+ MM 001) ★★★★★ ★★★★★ ★★★★★ Hinta: 325 € Edustaja: AH-Hifisystems, (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.project-audio.com Hinta: 399 € Edustaja: Simex, Puh. (09) 4150 0210, www.simex.fi, www.denon.fi Hinta: 299 € (+129 €) Edustaja: Scanteknik (09) 2230 0780, www.scanteknik.fi, www.thorens.com S S M oitin on täysin manuaalinen. Se on myös hankalin saada soittokuntoon. Soittimen runko ja levylautanen on tehty MDF:stä, mikä tarkoittaa, että rahat on käytetty tärkeimpiin osiin eli moottoriin, äänivarteen ja rasiaan. Mukana toimitetaan yllättävän monipuoliset asennus- ja liitäntätarvikkeet. RIAA on yhdysrakenteinen. Alkusäädöt ovat haasteelliset. Äänivarren kuljetustuen poisto on tarkka toimenpide, jotta varsijohdot pysyvät ehjinä. Neulapainon säätö ilman mitta-asteikkoa olevan epäkeskon vastapainon ja kiikkuvaa’an avulla on hankalaa. Soittimeen voi asentaa myös muita äänirasioita, joita esitellään käyttöohjeessa. Käyntiääni on lähes kuulumaton. Rungossa tuntuu kevyttä värinää moottorin läheisyydessä, mutta levyjen äänessä sen vaikutus ei kuulunut. Laitteen ääni oli sitä mitä ennakko-odotukset antoivat odottaa Ortofonin omb -sarjaan pohjautuvalta rasialta, eli vähän ylääänipainotteista tarkkuutta, keveyttä ja hienoista ohuutta, mutta samalla läpikuultavan raikasta toistoa. Lieveilmiönä levyllä olevat napsut kuuluvat myös selkeämmin. Kevyemmällä musiikilla Pro-Ject oli varsin vakuuttava, mutta raskaammalla materiaalilla bassojen keveys verotti tunnelmaa. Tällä paketilla jäi jo kuuntelemaan musiikkia äänen analysoinnin sijaan. Testatuista laitteista hifein ääneltään, levyjä jää jo kuuntelemaan. Aloittelijalle haastava käyttöönotto voi olla ongelma. Rasiavaihtoehtojen listaus ohjeissa ja valmistajalta löytyvä laaja valikoima lisäpalikoita edesauttavat omistajan uppoamista hifin suohon. + Äänenlaatu + Hyvät ohjeet - Hankalahko käyttöönotto Myös Pro-Ject ja Sony voidaan liittää suoraan tietokoneeseen USBliitäntään äänen digitointia ja MP3-muunnosta varten. 26 HIFIMAAILMA 8/2011 oitin on tyylikäs, siro, muovirunkoinen täysautomaattisoitin, jossa on sisäinen RIAA-korjain. Mukana seuraa laadukas kuminen levymatto, singlekeskiö sekä ylimääräinen setti rasiajohtoja. Äänirasia on asennettu valmiiksi kelkkaansa. Käyttäjän tehtäväksi jää kiinnittää kelkka äänivarteen, asentaa varren vastapaino, levylautanen ja vetohihna. Nappulatuntuma on melko muovinen, mutta toimiva. Tietyistä yksityiskohdista näkee, että kyseessä on malliston alkupään lait, mutta se on jämäkän tuntuinen ja hyvän näköinen. Tärkeimmät säädöt löytyvät ja kokonaisuus toimii. Käytössä kritiikkiä sai lähinnä vain kankeasti toimiva varren nostovipu. Ääneltään Denon kallistuu tummahkoon suuntaan, joka monelle tarkoittaa helppoa kuunneltavuutta. Lisäraikkautta olisi kaivattu, jotta levyjen yksityiskohdat olisivat erottuneet luonnollisempina. Ei neutraalein, mutta ei missään tapauksessa toivotonkaan esitys. Esimerkiksi vanhemmalla jazzilla klubitunnelma välittyi kuuntelupaikalle viehättävän leppoisana. Mahdollisuus äänirasioiden vaihtamiseen parantaa laitteen käyttöikäennustetta, jos vaikka hifikärpänen puraisisikin enemmän. + Säädöt + Hyvät ohjeet + Helpohko käyttöönotto - Käyttötuntuma kavaltaa hintaluokan aineikas Thorens sisältää ulkoisen MM-rasioita ymmärtävän RIAA:n, joka on erityisen helppo päivittää tarpeen tullen. Kokoonpano on suoraviivaista. Neulapainoa tai mitään muutakaan ei tarvitse eikä voi säätää. Thorensin ulkoasu on siisti, mutta perussäätöjen puutteesta johtuen laite tuntui halvalle, kun odotukset olivat hieman korkeammalla. Vakiorasian neulapaino oli onneksi järkevät 1,6 g. Neula oli myös huomiota herättävän pieni. Äänivarren laskuvipu toimi hämäävästi väärinpäin. Neula nousi, kun vipua väänsi alaspäin, ja päinvastoin. Soitin tarjosi keskimääräistä parempaa ääntä. Yleissoundi oli rauhallisen miellyttävä, mutta siinä oli aistittavissa äänikuvallista realistisuuttakin. Esimerkiksi bassokuviot Thorens hoiteli tyylikkäästi ilman epämääräistä jumputusta. Äänessä on pienoista loudnessmaisuutta. Esitys on leppoisan miellyttävä ja palvelee hyvin etenkin kevyttä musiikkia. Periaatteessa kaikki on ihan ok, niin ääneltään, toiminnoiltaan kuin olemukseltaan, laite ei vain herätä tuntemuksia mihinkään suuntaan. Merkki huomioiden, hieman vaatimaton toteutus. Suoriutuu silti tehtävästään eleettömästi. Erillinen RIAA on hieman hankala ja nostaa myös tuotteen hinnan testin kalleimmaksi. + Helppo käyttöönotto + Äänenlaatu - Ei sisäänrakennettua RIAA-korjainta - Merkki huomioiden lievä alisuoritus HIFI maailma ★ ★ ★ ★ ★ SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE ION Profile Flash Lenco L-71 Sony PS-LX300 ★★★★★ ★★★★★ - Hinta: 119 € Ostopaikka: Clas Ohlson, Puh. 020 111 2222, www.clasohlson.fi, www.ionaudio.com Hinta: 189 € Edustaja: Sony Finland Puh. 020 742 1200, www.sony.fi Hinta: 149 € Ostopaikka: Anttila Puh. 010 5343, www.anttila.fi, www.lenco.eu S S P oitin on suojattu kuljetusta varten keskimääräistä paremmin, ja se on paketissa täysin soittovalmiina. Vain levymatto pitää asettaa muovisen levylautasen päälle. Mukana toimitetaan singlekeskiö. Etulevyssä on LCD-näyttö ja runsaasti massamuistisoittimen käyttöä helpottavia näppäimiä, USB- ja SD-korttipaikat sekä pyörimisnopeuden valinta. Virtakytkin sijaitsee laitteen takana. Levylautanen käynnistyy, kun äänivarsi siirretään levyn päälle. ION on puoliautomaattiseksi, sillä varsi palautuu telineeseensä levyn loputtua. Neulavaa’an lukema pysähtyi säästeliääseen 2,8 g lukemaan. Kiinteiden johtojen pituus on riittävä. Suomenkielisen pikakäyttöoppaan ohjeet keskittyvät MP3-soittimen ominaisuuksiin. Ennakko-odotukset äänelle eivät olleet korkeat, mutta laite ylitti ne. Bassotoisto oli hieman pyöreän möyheä, ja torvien soundiin liimautui ylimääräinen metallinen sävy. Osalla levyistä oli havaittavissa äänen lievää säröytymistä. Tällä soittimella ei koeta mitään vinyylin löytämisen riemua. Jos tämän hankkii digitoidakseen LP-levynsä, on äänenlaadun sijaan mielessä operaation helppous. Mikäli digitoinnin jälkeen myy levynsä pois, jää laite komeroon pölyttymään mikä ei ole suuri menetys. Ion:ia voisi suositella vähemmän kriittiselle ja etenkin mahdollisimman helposta LP/MP3-muunnoksesta kiinnostuneelle asiakasryhmälle. Jostainhan se harrastuskin on aloitettava. oitin on täysautomaattinen ilman mitään säätöjä. Mukana tulee singlekeskiö sekä suomenkielinen käyttöohje. Laitteen sisäinen RIAA -vahvistin on ohitettavissa. USB-liitin on. Kaikessa on säästetty, niin että käytettävyys on kärsinyt. Paperin ohutta kumimattoa, kevyttä alumiinista levylautasta ja äänivartta lukuun ottamatta kaikki osat ovat muovia. Kiinteä RCA-kaapeli on liian lyhyt, ja äänivarren nosto-otin on niin pieni, että varren siirtely on hankalaa. Äänivarren laskukytkin pudottaa neulan levylle vapaasti. Kytkintä tulee painaa hyvin hitaasti, mutta sen käyttö on kömpelöä. Sony lupaa neulapainoksi 3,5 g ± 1 g. Neulapainovaaka osoitti 3,79 g. Soitinta ei voi suositella levyjensä kunnosta välittävälle aktiivikuuntelijalle. Kaikesta huolimatta laitteen ääni oli parempi kuin mitä käyttötuntuma antoi olettaa. Bassoja tuli runsaahkosti, mutta muutoin soitin tarjosi kuunneltavaa perussoundia. Se sijoittui testattujen keskijoukkoon. Testin edullisimmista soittimista ääneltään paras, käytössä hieman kankea ja levyvarren laskussa on oltava varovainen, jos levyistään ja laitteistaan välittää. Tuntuu kuin Sony olisi tehnyt tätä laitetta 90-luvun alkuvuosilta saakka aina hieman halvempana ja halvempana versiona. uoliautomaattisessa Lencossa on LCD näyttö lukuisine käyttökytkimineen ja USB- ja SD-korttipaikkoineen. Levylautanen on muovia. Varsi nostetaan ja lasketaan liukukytkimellä, joka toimii uskomattoman kankeasti. Kun näppäinrykelmän yhtä nappia painaa, myös muutama muu nappi heiluu. Pitkä virtajohto on muovipintainen. Suomenkielistä käyttöohjetta ei ole. Neulapainovaaka heilahti miehekkääseen 3,4 g lukemaan. Näytti kuin neula olisi kiinnitetty neulavarteen hitsaamalla. Neula kyntää levyä takakenoisessa asennossa. Levyjen soittaessa pelotti, että neula jyrsii levyuran sileäksi. Vaikuttaa siltä, ettei neulaa tai rasiaa voi vaihtaa. Manuaali ei siitä mainitse, ja näköhavainnot tukevat oletusta. Soittimen ääni oli lattean innostamatonta, ohutta ja bassovajaata. Tällä äänenlaadulla ei haluaisi edes digitoida levyjään, johan tästä kärsii MP3:n maine. Ainoa positiivinen asia laiteessa on se että levylautanen kiihtyy täyteen nopeuteensa todella ripeästi. Jos tämä olisi levysoittimeni, niin en soittaisi sillä levyjä. + Levylautasen kiihtyvyys - Kaikki muu + Helppo käyttöönotto +Kelvollinen äänenlaatu - Äänivarren laskumekanismi - Halpuuden tuntu - Suuri neulapaino + MP3-tarpeeseen soveltuva + Odotuksia parempi ja edullinen hinta - Äänenlaatu varauksin Mittaustulokset Denon Ion Lenco Pro-ject Sony Thorens 164 mV Linjalähdön antotaso (1 kHz) 210 mV 951 mV 245 mV 252 mV 219 mV Kanavatasapaino (1 kHz) 1,2 dB 0,3 dB 0,3 dB 0,2 dB 0,4 dB 0,1 dB Kanavaerotus (1 kHz) 24,3 dB 24,5 dB 28,2 dB 31,2 dB 24,1 dB 29,4 dB Harmoninen särö (1 kHz) 1,1 % 2,0 % 1,5 % 0,7 % 1,8 % 1,3 % IM-särö (60+4000 Hz) 3,3 % 4,2 % 11,0 % 4,1 % 3,9 % 3,3 % Pohjakohina (1-10 kHz) -102 dBV -84 dBV -89 dBV -97 dBV -104 dBV -101 dBV 88 dB 84 dB 69 dB 85 dB 90 dB 85 dB Häiriöetäisyys (painottamaton) Pisteet Painoarvo Denon ION Lenco Pro-Ject Sony Thorens Äänenlaatu (0-10p) 60 % 7 6 2 8 6 7 Käyttö (0-10p) 20 % 8 5 3 6 2 8 Ominaisuudet (0-10p) 20 % 7 6 5 7 6 6 7,2 5,8 2,8 7,4 5,2 7 Yhteensä Levysoittimien mittaustulokset ovat suuntaa antavia, sillä suorituskykyyn vaikuttavia muuttujia on monta aina säädöistä käytettyjen levyjen kuntoon. Soittimet mitattiin käyttäen kahta testilevyä. Kaikki mittaustulokset ovat 20 näytteen keskiarvoja. Analogue Productionsin valmistamaa The Ultimate Analogue Test LP -levyä käytettiin kaikissa mittauksissa taajuusvastetta lukuun ottamatta. 1 kilohertsin monosignaalilla mitattiin linjalähdön antotaso, kanavatasapaino sekä harmoninen särö. Kanavaerotukseen käytettiin kahta vastaavaa stereosignaalia, jossa kilohertsin sinisignaali oli tallennettu vain toiseen kanavaan. IM-särötestissä soitin toistaa yhtä aikaa 60 ja 4 000 hertsin signaalit. Särötaso on ilmoitettu 3 940 ja 4 060 hertsin taajuuksille syntyvistä häiriöäänistä suhteessa 4 000 hertsin tasoon. Pohjakohina on kahdeksan taajuuden tason keskiarvo väliltä 1–10 kilohertsiä, kun soitin toisti levyltä äänetöntä raitaa. Häiriöetäisyys on 1 kilohertsin referenssisignaalin ja pohjakohinan erotus desibeleinä. HIFIMAAILMA 8/2011 27